Palanen Ajatusta

Mobile GBlogger testaukseen

2007-10-18T20:52:00.001+03:00

Kas l?ysin softan winkkaripuhelimeen nimelt??n MobileGBlogger. T?ll? k?nnykk? softalla voi siis kirjoittaa bloggeriin k?nnyk?ll?. K?tev??, jos siis t?m? toimii. Katsotaan kuin k?y kun painan Publish Post nappia

- Posted using Pocket Watch Software Mobile GBlogger.

Asiakas = kulutushyödyke?

2007-10-16T20:59:00.000+03:00

"Ennen oli miehet rautaa laivat oli puuta hiio-hoi!" Näinhän sitä eräässä kappaleessakin veisattiin. Aika muuttaa tapoja ja toteamuksia. Muistanette sanonnan että "asiakas on aina oikeassa"? Mutta onko asia nykyään niin? Jollain asteella pitäisi, mutta yhä useasti saa kuulla tarinaa jossa asiakas on vain.... no asiakas.

Itse kun muutin uudisasuntoon joka oli juuri rakennettu oli päässäni (vielä silloin) naiivi ajatus, että kun joku on uusi niin se on myös virheetön. Juu juu tiedetään nykyään että asia ei ole näin, mutta mistä johtuu että asukkaana minä olen fiksumpi rakennusasioissa kuin nämä ns. ammattilaiset?

Perustele! Kuuluu varmaan jo jonkun suusta joten teen sen. Kun ulko-ovi oli niin tiukka että aurinkoisella päivällä sitä ei saanut auki (tai jos sai niin et saanut sitä vedettyä enää lukkoon), niin ovessa ei 'ammattilaisten' mielestä ollut virhettä vaan sen kuuluukin olla tiukka. (lopulta huomasivat että lukkopesä oli väärässä kohdassa ja asia korjattiin)

Vessassa oli kaato väärin lattiassa.. mutta eihän siinä voi olla virhettä kun se oli mennyt tarkistuksesta läpi. (lopulta lattia tehtiin uudestaan koska todettiin että se on väärin tehty)

Rappuset narisi kuin vanhan maalaistalon emäntä. Mutta tämäkin on oli näiden ammattilaisten mielestä normaalia sillä kyseessä on puurappuset. (nämä kuitenkin korjattiin koska portaissa havaittiin vika josta narina johtui)

Tässä siis vain osa asioista... mutta tässä mietityttää se miksi ei koskaan voisi olla sitä mieltä että kyllä on tässä tehty virhe ja korjataan se. Missä siis on ammattiylpeys? Eli siis se että kun on homma tehty niin voi olla itse tyytyväinen laatuun? Ja jos tähän joku tulee ja vastaa minulle syyksi kiireen, niin mietin mitä se minuun eli asiakkaaseen liittyy? Olenko minä asettanut aikatauluja?

Muiltakin aloilta tätä näkee ja kuulee esim. kuinka asiakkaat saavat odottaa liittymän vaihtoaan kännykkäoperaattorista toiseen. Tai kuinka laskun saatuaan asiakkaan pitää nykyään tarkistaa aina että lasku tällä kertaa on oikein kun firman laskutusjärjestelmät ei ole täysin toiminnassa.

Onko siis niin että nykyajan kiire ja kilpailutilanne on muuttanut asiakkaat yrityksen kulutushyödykkeiksi, jolta yritys saa rahaa ja jos asiakas lähtee pois niin hankitaan uusi vain tilalle? Jälleen kerran löytyy kyllä yrityksiä joissa asiakkaat koetaan tärkeiksi edelleen ja kun sellaista kohtaa tulee hyvä mieli... ehkä se antaa uskoa että inhimillisyys ei ole kadonnut ihan kokonaan... ainakaan vielä.

Tapaus: Leijonan kita

2007-10-09T09:20:00.000+03:00

Tulipahan katsottua nauhalta (lue: digiboksilta) pitkästä aikaa televisio-ohjelmia. Tai oikeastaan yhtä ohjelmaa nimeltään Leijonan kita. Tämä on siis MTV3:lta tuleva ilmeisemmin japanilainen formaatti (alkup.nimi: Dragon's Den), jossa henkilö esittelee tuote/bisnessideansa rahakkaille leijonille pyytäen X määrän euroja. Vastineeksi jellonat saavat X määrän prosenttialisen osuuteen yrityksestä.

Ensiksi pitää kritisoida näitä formaatteja siitä ettei sisältöä ole tuossa tunnin jaksossa kuin noin 15-20 min... muun ajan vie mainokset, "seuraavassa jaksossa" infot ja useat muut leikkeet ohjelmasta. Tästä syystä ohjelman tallentaminen digiboksille on oivaa, koska silloin saa nämä huttuosuudet kelattua pois.

Sitten toiseen mietintään. Katsoin viimeisimmän jakson naureskellen hassuille ehdotuksille ja tuskaillen formaatin tuomaa ylimääräistä huttua. Kuitenkin jakson jälkeen jäi outo vaivautunut olo.

Jaksossa oli 10 vuotta omalla alallaan työskennellyt mies nimeltään Hannu Jokinen, joka esitteli tuotettaan Ekotherm-laatikkoa (laatikko joka on ekologisempi kuin nykyään käytettävät styroksiset laatikot joilla ruoka pidetään oikean lämpöisenä). Pyyntö oli 60 000 euroa ja tästä vastineeksi saisi leijonat 40% yrityksestä.

NONIIN! Hihkaisin minä. Nyt on summat kohdillaan ja varmasti kauppa tulisi.. niin ja ei se tuotekaan ollut hassumpi. Mutta mitä sitten tapahtui? Nopeasti hyvän idean haistaneet leijonat alkoivat työhön. Prosenttiosuus ensin hivutettiin 50:een ja yht' äkkiä olikin osuus jo 80% summan jäädessä samaan. Hannu hyväksyi tarjouksen (mielestäni ilman että käsitti mitä oli tekemässä).

Ohjelma sai mielenkiintoisen käänteen kun Hannu poistui areenalta ja leijonat alkoivat riidellä siitä millä osuudella kukakin olisi tässä juuri saalistetussa yrityksessä mukana. Eli saako joku olla vähemmistö osuudella mukana vai että tasaerin. Hannu kutsuttiin takaisin paikalle 'päättämään' asiasta. Itse tässä vaiheessa toivoin että Hannu olisi tullut järkiinsä ja sanonut, että ei halua antaa pilkkahintaan omaa yritystään riiteleville leijonille. Tämä olisi ollut se toivottava näpäys jellonaa kuonoon.. vaan ei.

Tiedän että kyseessä on formaatti jossa mennään formaatin tyylillä.. tiedän myös että ko. jellonat tuhlailevat omia taskurahojaan ja tiedän myös sen että se ei ole tässäkään tyhmä joka ottaa vaan se joka halvalla antaa. Mutta jotenkin tämä tuntui väärältä, jopa vääremmältä kuin fearfactori jossa ihminen syö hämähäkkejä saadakseen rahaa. Tässähän nöyrytetään suomalaista pien/perheyrittäjää oikein olan takaa.

Asiaa puitiin myös Talouselämän nettisivuilla

"Hävettää ja kiukuttaa. Sellainen olo tuli katsojalle eilisestä Leijonan kita -ohjelmasta."

Aloittaa Pekka Lähteenmäki ja jatkaa

"Koko joukon arvostelukyky petti eilen televisiossa niin pahasti, että sitä on vaikea puolustella. Terve ahneus on yrittäjälle hyväksi, mutta liika on liikaa."

Ko. kirjoituksessa otetaan myös puheeksi asia joka itselle osui korvaan.. Eli tuotanto kannattaa sijoittaa kiinaan.. niin tämä on ohje leijonilta (johtuukohan tämä siitä että ohjelman formaatti tulee sieltä hmm)

Mutta summa summarum ohjelman idea odotutti hyvää. Lopputulos kuitenkin oli se, ettei ainakaan suomen avainlippua kohoteta tälle eikä suomen yrittäjätkään tätä varmaan hyvällä katso, vaikkakin itseironisesti yksi leijonista on suomen yrittäjien hallituksen puheenjohtaja Eero Lehti.

Keskustelut jatkuvat netissä eri puolilla. Ehkä selviämme jälleen tästäkin, mutta olipahan tämä jälleen palanen sitä ajatusta.

Asiakaspalvelu.. katoava luonnonvara?

2007-08-19T13:01:00.000+03:00

Muistelen aikaa kun asiakaspalvelussa asiat hoidettiin face-to-face tyyliin. Kyllähän puhelinkin oli keksitty, mutta pankki tai kauppa-asiat hoidettiin paikanpäällä toisen henkilön kanssa. Ja jos oli ruuhkaa pankissa, niin istuttiin ja odotettiin omaa vuoroaan.

Aika menee eteenpäin ja teknologia tulee apuun. Enää ei tarvitse mennä paikanpäälle jonottamaan vaan voit tehdä sen kätevästi kotona puhelimellasi tai nykyään kännykkäaikana voit olla missä vain jonottamassa.

Eli teknologia ei tuonut apua asiakaspalvelun jonotusongelmaan. Mutta miksi nykyaika tuo mukanaan uuden kulutushyödykkeen nimeltään asiakas? Omasta mielestäni asiakaspalvelu on kokolailla huonontunut. Jonottaa saa pitempään puhelimessa ja jos asiakaspalvelusta tehdään lupauksia, niin niiden pitävyyskin on ajoittain ollut huonoa.

Vastaus ”En mä tiedä” voi olla parempi kuin valehteleminen jollain lauseella, mutta oudolta se kuulostaa jos aikaisempi kysymys on koskenut laskussa olevaa virhettä. Tai jos tilaa tuotetta puhelimitse ja saa vastauksen ”jaa onkos meillä sellaista?” samalla kun nettisivut ohjaavat asiakasta soittamaan ja tilaamaan tuotteen. Vika ei ole kuitenkaan yleensä henkilöissä jotka tätä työtä tekee vaan siinä tausta organisaatiossa.

Ovatko siis yritykset unohtaneet että yrityksen imago piirtyy niiden henkilöiden kautta jotka ovat yhteydessä asiakkaaseen kuten esimerkiksi myynti ja asiakaspalvelu? Yleensä myyntiin satsataankin ja nykyään kytkyillä saadaan esimerkiksi kännykän ostaja kiinnitettyä jopa muutamaksi vuodeksi asiakkaasi.

Tottahan siis on että kuluttaminen on kasvanut, palveluita ja tuotteita on nykyään enemmän ja helpompi hankkia.. samalla taasen palvelut ja tuotteet alkavat keskittyä koko ajan muutamiin yrityksiin tuoden asiakaspalveluun paineita palvella kasvavaa asiakuntaa eri tuotteiden/palveluiden saralla. Ja jos taustalla jokin menee pieleen (esim. laskutusjärjestelmä) kaikki paine suuntautuu yhteen paikkaan eli asiakaspalveluun. Tällaisilla hetkillä mitataan yrityksen kyky muuntautua paineen alla. Se ei tarkoita sitä että vaihdetaan puhelimeen iloisempi tai vaihtelevampi jonotusmusiikki vaan sitä että puhelimeen vastailee yksinkertaisesti enemmän ihmisiä.

Internet-aikana asiakkaita tulee ja menee. Kuinkahan tarkkaan yritykset itse tutkailevat puskaradio.net tai kaupat.com tyylisiä palveluita joissa arvostellaan nykyään itse yritystä eikä vain tuotetta. ”Asiakas on aina oikeassa” lausetta ei enää paljoa kuule.. paitsi ehkä siinä hetkessä kun asiakas valitsee ko. yrityksen tuotteen. Pelottavaa nykypäivää vai sitten ohimenevä trendi.. toivon jälkimmäistä.

Loppuun haluan sanoa että löytyy vielä onneksi myös paljon hyviä asiakaspalveluita ja yrityksiä jotka hoitavat sen erinomaisesti. Lisäksi nostan hattua ja kumarran syvään kaikille henkilöille jotka ovat töissä asiakaspalvelussa. Te teette tärkeää työtä yrityksenne eteen ja toivon että työnantajanne panostavat teihin nyt ja jatkossakin..

ps. Mitäs jos laitettaisiin puhelinjonoihin musiikin tilalle podcasteja joita voisi kuunnella. "Olette jonossa jonotus on maksuton. Jos haluat kuunnella musiikkia paina 1. Jos haluat kuunnella Hessun kahvilaa paina 2. Jos haluat kuunnella PuhujainKulmaa paina 3. Jos haluat....."

Sirukortit lisäävät turvaa – päätelaitteet lisäävät turvattomuutta?

2007-08-04T11:45:00.000+03:00

”Maksukortit muuttuvat lähivuosina magneettijuovakorteista EMV-sirukorteiksi, ja osa pankeista on jo käynnistänyt korttien vaihtamisen.” Näin uutisoi digitoday.fi 23.7.

Sirukortit tuovat mukanaan tietoturvaa.. tarkemmin sanottuna kortin väärentäminen vaikeutuu, joka on hyvä asia. Kaupoissa alkaa jo nähdä näitä maksupäätelaitteita joihin kortin saa työntää maksutarkoitusta varten ja tämän jälkeen annetaan PIN-koodi ja maksu tapahtuu.

Jo nyt puhutaan kuitenkin näiden laitteiden näkösuojan puutteellisuudesta. Muutaman sentin ”seinämä” näppäimistön ympärillä kyllä estää näkemisen, jos vieressä seisova ihminen on niin lyhyt että silmänkorkeus on näppäimistön tasolla. Asiaan on syytä tulla korjauksia suhteellisen nopeasti. Mutta jotenkin tuntuu, ettei asiaan oteta vakavasti. Ehkä syynä on se että ennenkin pystyit näkemään jos joku kirjoitti allekirjoituksen kuittiin.

Kaupoissa asiaan varmaan pystytään puuttumaan ja tarjoamaan jatkossa parempaa näkösuojaa, mutta entäs esimerkiksi baarit? Otetaan tilanne jossa olet baaritiskillä jossain suhteellisen suositussa baarissa. Baaritiskillä on niin tungosta, että molemmilla puolilla on asiakas kiinni olkapäässä ja takana olkasi yli kurkkii jo seuraavat innokkaat omaa olut tuoppostaan janoavat. Maksat kortilla jolloin naaman eteen tuodaan päätelaite johon pitäisi nyt tämä PIN-koodi asettaa ilman että muut sitä näkee. Miten baarit pystyvät takaamaan asiakkaalle siihen mahdollisuuden?

Humalatilassa oleva asiakas baarissa on helppo korttiryöstön uhri. Ensin saadaan baaritiskillä selville PIN-koodi ja väen tungoksessa häviää lompakko, jonka asiakas huomaa ehkä seuraavan kerran kun tulee ostamaan jotain tai kun on lähdössä pois baarista. Tiedän että kyllä se lompakko on ennen tätä sirukorttiakin helppo varastaa, mutta nyt varkaalla ei olisi kuin kortti käytössään… mutta tietoturvallisemman sirukorttimaksamisen ansiosta hänellä olisi tiedossa myös PIN-koodi jolloin rahan nostaminen automaatista onnistuu myös.

Tiedän että sirukortti on hyvä asia.. ja että tietoturvaa maksukorteissa on nostettava. Ymmärrän myös sen että asiakas on itse vastuussa kortista sekä PIN-koodistaan. Mutta muistettavaa on että tietoturvan taso on yhtä heikko kuin se heikoin lenkki koko systeemissä. Kun asiakas velvoitetaan näppäilemään PIN-koodia jatkossa useammin, niin useampi silmäpari tullee sen myös näkemään.

IM = Email 2.0?

2007-07-29T22:10:00.000+03:00

Puhujainkulma podcastissa tätä juuri mietittiin Cnet uutisen pohjalta. Siinä siis nykynuoriso sanoo että email eli suomeksi sähköposti on jo jotain joka sopisi TV:n antiikkia antiikkia sarjaan. Ja tottahan tämä on.

Nykyään sähköpostia vaivaa ainakin kaksi asiaa jotka ovat spämmit eli mainospostit, sekä se että sähköpostia vaan tulee yksinkertaisesti liikaa. Työpaikalla saan kuulla sitä kuinka ihmiset valittavat että jokin posti ”häviää” toisten postien sekaan. Näihin pyritään tietysti pääsemään kiinni filttereiden avulla jotka napsivat nämä mainospostit pois. Postin määrän hallintaan voi vaikuttaa taasen järjestelmällisyydellä, josta hyvä esimerkki olikin Mielenkiintoisten Asioiden Kokoelma nimisessä blogissakin ollut Inbox Zero metodi, josta Merlin Mann piti luennon Googlelle (ja joka videoitiin ja on netissä tietysti myös nähtävissä).

Varmaa on että jossain mietitään ja suunnitellaan uutta sähköpostiprotokollaa tai tapaa jolla esimerkiksi lähettäjä voitaisiin varmentaa ja muutenkin tietoturvaa lisätä sähköpostin ympärillä (ilman lisäsovelluksia nykyiseen). Mutta mihin viestintä on nykyään mennyt? Onko niin että IM eli instant messengerit kuten messenger live, GoogleTalk tai Skype ovat nykyajan sähköposteja? (Jaiku ja muut taasen ovat enemmän IRC:n uusi tuleminen eli ns. IRC 2.0.)

Messenger tyyppisten sovellusten voima emailia vastaan realiaaikaisuus eli vastaus tulee toiselta heti. Eikös sähköpostikin ollut ”tappamassa” tavallista postia juurikin sen takia että sen toimittaminen perille vei vähemmän aikaa, joten vastausaika viestiin lyheni?

No faktaa on se että sähköpostia kuitenkin vielä tarvitaan.. ei yritysten sivuilla tulla vähään aikaan näkemään myyjän yhteystietojen kohdalla hänen mese –osoitettaan. Päivitystä ko. järjestelmä kyllä tarvitsee, mutta kokonaan emailin katoaminen ei tule eteen. Kyllähän noita kirjeitäkin edelleen kirjoitetaan kuitenkin vaikka tämän sähköpostin pelättiin sen nujertavan.

Turhia päiviä… vai onko sellaisia?

2007-07-22T14:43:00.000+03:00

Onko joskus tullut päivä jonka päätteeksi olet ajatellut ”eipähän tullut tänään tehtyä mitään”? Tämmöistä päivää merkitään usein sanoilla turha päivä tms. Näin päälle yksi vuotiaan lapsen isänä on saanut huomata miten paljon itse asiassa on ihmisellä opittavaa. Eli otetaanpa tällainen ”turha” päivä käsittelyyn.. Napataan perusjuttuja päivään eli herääminen, syöminen, lehden luku ja nukkumaan meno. Eli tällöin olet luultavimmin

Noussut istumaan itse
Noussut seisomaan ilman tukea itse
Kävellyt ilman tukea itse
Syönyt itse
Käynyt vessassa itse
Lukenut itse

ja vielä päivän päätteeksi olet mennyt nukkumaan ihan itse. Eli päivänä jolloin et oikeastaan tehnyt mitään, niin yksivuotiaan silmin olet tehnyt jo todella paljon. Siispä antakaamme arvoa myös näille ”turhille” päiville ja nimetkäämme ne vaikkapa vanhojen opittujen asioiden kertaamiseksi ;)

Yhteisöllisyys = nykypäivää?

2007-07-20T20:18:00.000+03:00

Noniin nyt on sitten Pownce palveluunkin liitytty.. twitteriin ja Jaikuun erona taitaapi olla tuo liitteiden laittaminen ja kommenteissa saa arvostella (eli tähdittää) pousteja elikkäns viestejä. Jälleen siis omalla tavallaan uusi palvelu.. vai onko? Miten olisi seuraava uusi palvelu josta en krediittejä voi napata mutta otetaan featuret ensin.

Palvelussa voi perustaa kanavia.. yksityisiä tai julkisia
Voit suojata kanavia salasanoilla ja voit kutsua ihmisiä kanavalle.
Voit lähettää viestejä kanavalle joita muut voi lukea
Voit jakaa tiedostoja muille
Sovelluksia on webbiliittymistä omiin sovelluksiin kaikille alustoille ja myös mobiilisti
Ja kaikki on realiaikasta sanomaa
Ei invaitteja eli kutsuja vaan kaikille avoin lisäksi palvelu ei ole siinä kuuluisassa beetta vaiheessa

Liian hyvää ollakseen totta? Pistetään nimeksi jokin lyhenne vaikka vanhalla tutulla tyylillä eli kolme kirjainta. Valitaan IR ja C eli IRC. Eli mitähän uutta nyt ollaan rakentamassa vai onko kyseessä vain tarina keisarin uusista vaatteista.. Eli tarvitaanko se pikkupoika sanomaan että ”Eihän tässä ole mitään uutta” ;)

Ehkä vähän kärjistäen sanottu.. mutta olipa vain palanen ajatusta..

Elisa oli sittenkin oikeassa?

2007-07-15T12:11:00.000+03:00

Ennen kun kesä tuli tarkasteltiin kuinka iho auringonvalossa päivettyy.. Nykyään tarkkailemme kuinka web-yhteisön fiidit päivittyy. On Jaikua, Twitteriä, Blogia, Tumbleria jne jne. , unohtamatta perinteisiä IM ohjelmia kuten Messengeriä ja GoogleTalkkia. Kaikessa perimmäisenä ajatuksena on jakaa informaatiota mitä teet nyt tai mitä näit missäkin.

Oliko siis Elisa (tai siis tarkemmin Elisan markkinoinnista vastannut taho) sittenkin vain aikaansa edellä? Muistanette kun HPY vaihtoi nimensä Elisaksi? Slogan oli tällöin: ”Tahdon olla kaikkien kanssa kaiken aikaa kaikkialla”. Tämä tietysti pistettiin nopsaan roskakoriin kun Elisa nimiset naiset varmaan ottivat asiasta nokkiinsa. Mutta lause sopii nyt tähän päivään kuin Skype Nokian puhelimeen... Web-yhteisöhän juurikin haluaa olla kaikkien kanssa kaiken aikaa ja vieläpä kaikkialla.

En tiedä onko tai voiko slogania rekisteröidä jos sitä ei käytä. Jos ei niin Jaikun tai muun web-yhteisölle olisi tuossa oiva mainoslause ;)