tiistai 9. lokakuuta 2007

Tapaus: Leijonan kita

Tulipahan katsottua nauhalta (lue: digiboksilta) pitkästä aikaa televisio-ohjelmia. Tai oikeastaan yhtä ohjelmaa nimeltään Leijonan kita. Tämä on siis MTV3:lta tuleva ilmeisemmin japanilainen formaatti (alkup.nimi: Dragon's Den), jossa henkilö esittelee tuote/bisnessideansa rahakkaille leijonille pyytäen X määrän euroja. Vastineeksi jellonat saavat X määrän prosenttialisen osuuteen yrityksestä.

Ensiksi pitää kritisoida näitä formaatteja siitä ettei sisältöä ole tuossa tunnin jaksossa kuin noin 15-20 min... muun ajan vie mainokset, "seuraavassa jaksossa" infot ja useat muut leikkeet ohjelmasta. Tästä syystä ohjelman tallentaminen digiboksille on oivaa, koska silloin saa nämä huttuosuudet kelattua pois.

Sitten toiseen mietintään. Katsoin viimeisimmän jakson naureskellen hassuille ehdotuksille ja tuskaillen formaatin tuomaa ylimääräistä huttua. Kuitenkin jakson jälkeen jäi outo vaivautunut olo.

Jaksossa oli 10 vuotta omalla alallaan työskennellyt mies nimeltään Hannu Jokinen, joka esitteli tuotettaan Ekotherm-laatikkoa (laatikko joka on ekologisempi kuin nykyään käytettävät styroksiset laatikot joilla ruoka pidetään oikean lämpöisenä). Pyyntö oli 60 000 euroa ja tästä vastineeksi saisi leijonat 40% yrityksestä.

NONIIN! Hihkaisin minä. Nyt on summat kohdillaan ja varmasti kauppa tulisi.. niin ja ei se tuotekaan ollut hassumpi. Mutta mitä sitten tapahtui? Nopeasti hyvän idean haistaneet leijonat alkoivat työhön. Prosenttiosuus ensin hivutettiin 50:een ja yht' äkkiä olikin osuus jo 80% summan jäädessä samaan. Hannu hyväksyi tarjouksen (mielestäni ilman että käsitti mitä oli tekemässä).

Ohjelma sai mielenkiintoisen käänteen kun Hannu poistui areenalta ja leijonat alkoivat riidellä siitä millä osuudella kukakin olisi tässä juuri saalistetussa yrityksessä mukana. Eli saako joku olla vähemmistö osuudella mukana vai että tasaerin. Hannu kutsuttiin takaisin paikalle 'päättämään' asiasta. Itse tässä vaiheessa toivoin että Hannu olisi tullut järkiinsä ja sanonut, että ei halua antaa pilkkahintaan omaa yritystään riiteleville leijonille. Tämä olisi ollut se toivottava näpäys jellonaa kuonoon.. vaan ei.

Tiedän että kyseessä on formaatti jossa mennään formaatin tyylillä.. tiedän myös että ko. jellonat tuhlailevat omia taskurahojaan ja tiedän myös sen että se ei ole tässäkään tyhmä joka ottaa vaan se joka halvalla antaa. Mutta jotenkin tämä tuntui väärältä, jopa vääremmältä kuin fearfactori jossa ihminen syö hämähäkkejä saadakseen rahaa. Tässähän nöyrytetään suomalaista pien/perheyrittäjää oikein olan takaa.

Asiaa puitiin myös Talouselämän nettisivuilla
"Hävettää ja kiukuttaa. Sellainen olo tuli katsojalle eilisestä Leijonan kita -ohjelmasta."

Aloittaa Pekka Lähteenmäki ja jatkaa
"Koko joukon arvostelukyky petti eilen televisiossa niin pahasti, että sitä on vaikea puolustella. Terve ahneus on yrittäjälle hyväksi, mutta liika on liikaa."

Ko. kirjoituksessa otetaan myös puheeksi asia joka itselle osui korvaan.. Eli tuotanto kannattaa sijoittaa kiinaan.. niin tämä on ohje leijonilta (johtuukohan tämä siitä että ohjelman formaatti tulee sieltä hmm)

Mutta summa summarum ohjelman idea odotutti hyvää. Lopputulos kuitenkin oli se, ettei ainakaan suomen avainlippua kohoteta tälle eikä suomen yrittäjätkään tätä varmaan hyvällä katso, vaikkakin itseironisesti yksi leijonista on suomen yrittäjien hallituksen puheenjohtaja Eero Lehti.

Keskustelut jatkuvat netissä eri puolilla. Ehkä selviämme jälleen tästäkin, mutta olipahan tämä jälleen palanen sitä ajatusta.

Ei kommentteja: